maanantai 3. heinäkuuta 2017

Kun työ ja opiskelu yhdistyi

Hiljaista on ollut. Ne jotka minut paremmin tuntevat, tietävät että viimeiset kolme vuotta olen puurtanut itselleni kasaan unelmieni ammattia, mutta etenkin viimeisin vuosi on ollut kaikilla tasoilla erittäin rankka tehtyäni päätöksen nopeuttaa opintojani samalla, kun vietin lähes jokaisen etäpäiväni töissä ja viimeiset yhdeksän kuukautta täysipäiväisesti jo työelämässä opiskellen täysin vapaa-ajallani loput opintopisteet ja opinnäytetyön kasaan. 

Nyt se tie on tullut päätökseen. Olen vihdoin valmis!
Ja olen myös valmis palaamaan blogin maailmaan.

Ideoita pursuaa laatikostoista ja muistiinpanovihkoista, eikä tämä työ lasten kanssa vähennä sitä ideapankkia ollenkaan - päinvastoin! Kun tekee päivät sellaista työtä, mistä aidosti välittää ja pitää, mistä kokee saavaansa ihan mielettömästi ja missä koen tekeväni jotain merkityksellistä, jaksaa vapaa-ajallakin paljon paremmin. Ja kyllä tähän elämänpisteeseen mennessä on keretty tehdä yhtä sun toista työtä, johon mahtuu joukkoon sellaisiakin töitä, mitä voi sanoa inhonneensa päivästä yksi lähtien. 

Miten tein sen? Miten tein täysipäiväisesti töitä samalla, kun opiskelin päivälinjalla ammattikorkeakoulussa? Paras vastaus tähän tulisi varmaankin mieheltäni, joka on joutunut seuraamaan vierestä opinnäytetyön aiheuttamia romahduksia, väsyneisyyttä ja ärtyneisyyttä, kun vapaa-aikaa ei löytynyt (paitsi kello 11 jälkeen illalla, jolloin tietty olisi ollut fiksua jo olla nukkumassa) ja perfektionistipuoleni kanssa kinaamista, koska opinnäytetyö on riittävän laadukas. Tai hyvän vastauksen voisi saada myös lähimmiltä ystäviltäni, jotka joutuivat kerta toisensa jälkeen ymmärtämään, miksen päässyt arkisin illanviettoihin tai opiskelijatapahtumiin ja miksen viikonloppuna jaksanut tai kerennyt sosialisoitua heidän kanssaan niin paljon kuin he olivat tottuneet. Lyhyeesti ja ytimekkäästi oma vastaukseni siis olisikin: ''koska hyvä tukiverkosto''. Siihen ripaus kovaa motivaatiota ja tässä ollaan; Paperit olleet kädessä kuukauden päivät 7 kuukautta aikaisemmin kuin alunperin piti, vakituinen työpaikka oli taskussa jo tammikuusta lähtien. 

Helppo tie se ei ollut, mutta voin rehellisesti sanoa sen olleen ongelmiensa arvoinen. Työ opettaa. Se on klisee, mutta tosi. Työkokemusta on nyt takana 2 vuotta, kun astuin niin sanottuihin isoihin saappaisiin. ei yhtään liian vähän, mutta jo ''tarpeeksi'', jotta tiesin, mihin olin ryhtynyt. Ja sen mitä koulu ei opettanut, opin töissä. Sen minkä opin koulussa, otin käytäntöön töissä. Täydellinen kombo. Joka päivä töissä opettaa edelleen uutta - ja niin sen pitääkin mennä. Aikaisempi toteamukseni, että olen valmis, on  siinä mielessä virheellinen; tässä ammatissa, tässä elämässä ei ole koskaan valmis. Mutta nyt on laillistettu ja paperilla pätevä ammattilainen siinä työssä, mitä olen jo tovin tehnyt. Onhan se aika hieno tunne! 

Arki ei kovinkaan paljoa ole muuttunut, kun työt olivat niin kauan jo kuvioissa opintojenkin aikana, mutta nyt töistä kotiin tullessaan työpöydällä ei odota keskeneräinen opinntäytetyö tai kasa esseitä, raportteja tai muita kouluun liittyviä velvollisuuksia. Siellä odottaa korkeintaan muutama laminointiprojekti tai lista pinterestin tai facebookin ideoista, joita voisi omassa ryhmässä toteuttaa. 

Tämä tietenkin blogia ajatellen tarkoittaa sitä, että nyt on enemmän aikaa panostaa taas kirjoittamiseen ja muihin harrastuksiin! Pari spesiaalijuttua on jo odottamassa nurkan takana, joten kannattaa pitää silmällä uusia tekstejä. Facebookin puolella blogin sivusolla On my way pystyy helposti seuraamaan, milloin uudet postaukset ovat ilmestyneet. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti