Joka tytön paras ystävä...

... Korut. Eivätkä mitkä tahansa korut, vaan suomalaiset design-korut!

Korut ovat aina kivoja, mutta kun bling-bling ei ole ihan oma juttu, on välillä vaikea löytää koruja, joita haluaa käyttää arkena, mutta jotka tarpeen tullen muuntautuvat myös juhlakoruiksi. Muutama kuukausi sitten löysin oman ratkaisuni asiaan: simppeli, mutta kaunis suomalainen design.

Ensimmäisen kerran näin yozen-koruja muutamalla koulukaverilla juhlakuvissa, jolloin ajattelin, kuinka yksinkertainen voikaan olla niin kaunis ja juhlava. Tosi asia on kuitenkin se, että juhlia ei ole joka viikko eikä joka kuukausi. En ole koskaan ollut mitenkään hyvä panostamaan vaatteisiin ja koruihin juhlia varten. Se on tuntunut niin turhalta laittaa paljon rahaa kiinni johonkin, jota käyttää satunnaisesti. 

Vaatimukseni täydelliselle korulle ovat melko kovat: pitäisi olla arkeen sopiva, mutta tarvittaessa myös juhlava. Näyttäväkin kenties, mutta ei bling-bling. Ehdoton bonus olisi, jos koru olisi sellainen, jota voisi myös käyttää töissä. Tämä on ehkä vaatimuksista hankalin, koska kun työskentelee lasten kanssa (joilla on näppärät kädet ja jotka roikkuvat milloin missäkin osassa sinua), täytyy tarkkaan miettiä, mikä koru on fiksu laittaa, jos laittaa mitään. Ihailinkin puukoruja kauan. Materiaalina puu on niin kaunista ilman bling-blingiä. Ja jotenkin se kuvastaa suomalaisuutta melko hyvin. Joten nähtyäni puiset korvakorut entisellä työkaverillani, tajusin, että tässä voisi olla ratkaisuni.

Sain valmistujaislahjaksi yozenin puiset lintu-korvakorut, joihin ihastuin täysin! Täydelliset arkeen ja juhlaan. Töihin nämä tuskin päätyvät, etteivät pikkuiset kädet revi niitä korvistani (kuten valmistujaisjuhlissa meinasi jo käydä). Mutta nämä sopivat mielestäni hyvin muuten arkeen, pieniin juhliin ja miksei suurempiinkin. Ihastuin myös samaisen sarjan riipukseen, joka toivottavasti jonain kauniina palkkapäivänä ilmaantuu omistukseeni. 

Viikko sitten Turku nautti vuosittaisesta keskiaikaismarkkinoista. Vaikka joka vuosi totean, kuinka ne ovat aina samanlaiset samoineen kojuineen ja tapahtumineen, löydän itseni sieltä jossain vaiheessa kiertelemässä. Olipa tämä eräs koju siellä ollut aina tai ei, tänä vuonna se ainakin sai täyden huomioni. Olin ystävän kanssa kiertelemässä ja pysähdyimme toviksi tutkimaa kyseisen kojun ihanaa tarjontaa. Huomasin puolituntia myöhemmin palanneeni kojulle ja tarjoavani rahaa ihanista puisista nappikorvakoruista, kun kojun myyjä kertoi niiden alkuperästä: ne olivat hänen omatekemiään, materiaalina käytetty vanhaa pinnasängyn runkoa. Mahtavaa! Sain haluamani suomalaiset design-korut, joita voisin myös käyttää arjessa, juhlassa ja töissä koonsa puolesta, mutta lisäksi ne ovat tehty kierrätysmateriaalista!

Näiden kaksien korvisten kanssa luulen pärjääväni hetken - ja jään odottelemaan, mihin design-koruun rakastun seuraavaksi! 

Markkinoiden löytö!

Yo Zen

Kun työ ja opiskelu yhdistyi

Hiljaista on ollut. Ne jotka minut paremmin tuntevat, tietävät että viimeiset kolme vuotta olen puurtanut itselleni kasaan unelmieni ammattia, mutta etenkin viimeisin vuosi on ollut kaikilla tasoilla erittäin rankka tehtyäni päätöksen nopeuttaa opintojani samalla, kun vietin lähes jokaisen etäpäiväni töissä ja viimeiset yhdeksän kuukautta täysipäiväisesti jo työelämässä opiskellen täysin vapaa-ajallani loput opintopisteet ja opinnäytetyön kasaan. 

Nyt se tie on tullut päätökseen. Olen vihdoin valmis!

Ja olen myös valmis palaamaan blogin maailmaan.

Ideoita pursuaa laatikostoista ja muistiinpanovihkoista, eikä tämä työ lasten kanssa vähennä sitä ideapankkia ollenkaan - päinvastoin! Kun tekee päivät sellaista työtä, mistä aidosti välittää ja pitää, mistä kokee saavaansa ihan mielettömästi ja missä koen tekeväni jotain merkityksellistä, jaksaa vapaa-ajallakin paljon paremmin. Ja kyllä tähän elämänpisteeseen mennessä on keretty tehdä yhtä sun toista työtä, johon mahtuu joukkoon sellaisiakin töitä, mitä voi sanoa inhonneensa päivästä yksi lähtien. 

Miten tein sen? Miten tein täysipäiväisesti töitä samalla, kun opiskelin päivälinjalla ammattikorkeakoulussa? Paras vastaus tähän tulisi varmaankin mieheltäni, joka on joutunut seuraamaan vierestä opinnäytetyön aiheuttamia romahduksia, väsyneisyyttä ja ärtyneisyyttä, kun vapaa-aikaa ei löytynyt (paitsi kello 11 jälkeen illalla, jolloin tietty olisi ollut fiksua jo olla nukkumassa) ja perfektionistipuoleni kanssa kinaamista, koska opinnäytetyö on riittävän laadukas. Tai hyvän vastauksen voisi saada myös lähimmiltä ystäviltäni, jotka joutuivat kerta toisensa jälkeen ymmärtämään, miksen päässyt arkisin illanviettoihin tai opiskelijatapahtumiin ja miksen viikonloppuna jaksanut tai kerennyt sosialisoitua heidän kanssaan niin paljon kuin he olivat tottuneet. Lyhyeesti ja ytimekkäästi oma vastaukseni siis olisikin: ''koska hyvä tukiverkosto''. Siihen ripaus kovaa motivaatiota ja tässä ollaan; Paperit olleet kädessä kuukauden päivät 7 kuukautta aikaisemmin kuin alunperin piti, vakituinen työpaikka oli taskussa jo tammikuusta lähtien. 

Helppo tie se ei ollut, mutta voin rehellisesti sanoa sen olleen ongelmiensa arvoinen. Työ opettaa. Se on klisee, mutta tosi. Työkokemusta on nyt takana 2 vuotta, kun astuin niin sanottuihin isoihin saappaisiin. ei yhtään liian vähän, mutta jo ''tarpeeksi'', jotta tiesin, mihin olin ryhtynyt. Ja sen mitä koulu ei opettanut, opin töissä. Sen minkä opin koulussa, otin käytäntöön töissä. Täydellinen kombo. Joka päivä töissä opettaa edelleen uutta - ja niin sen pitääkin mennä. Aikaisempi toteamukseni, että olen valmis, on  siinä mielessä virheellinen; tässä ammatissa, tässä elämässä ei ole koskaan valmis. Mutta nyt on laillistettu ja paperilla pätevä ammattilainen siinä työssä, mitä olen jo tovin tehnyt. Onhan se aika hieno tunne! 

Arki ei kovinkaan paljoa ole muuttunut, kun työt olivat niin kauan jo kuvioissa opintojenkin aikana, mutta nyt töistä kotiin tullessaan työpöydällä ei odota keskeneräinen opinntäytetyö tai kasa esseitä, raportteja tai muita kouluun liittyviä velvollisuuksia. Siellä odottaa korkeintaan muutama laminointiprojekti tai lista pinterestin tai facebookin ideoista, joita voisi omassa ryhmässä toteuttaa. 

Tämä tietenkin blogia ajatellen tarkoittaa sitä, että nyt on enemmän aikaa panostaa taas kirjoittamiseen ja muihin harrastuksiin! Pari spesiaalijuttua on jo odottamassa nurkan takana, joten kannattaa pitää silmällä uusia tekstejä. Facebookin puolella blogin sivusolla On my way pystyy helposti seuraamaan, milloin uudet postaukset ovat ilmestyneet.