Lisää koukkuja korviin

Korutarvileliikkeet ovat aarrelippaita! 

Innostuin uudesta tyylistä tehdä korvakoruja, ja oli pakko palata tuohon korutarvikeliikkeeseen vielä uudestaan, mistä aikaisempien korvisten materiaalit ostin. Valinnanvaikeus oli mieletön, kun ihania helmiä oli joka puolella! Kaikkia kun ei voinut kotiin mukaan ottaa, niin piti valita omaan mieleen sopivia. Muutama helmi saattaa tosin päätyä muuhunkin osoitteeseen, kuhan valmistuvat korviksiksi.. Huomasin nimittäin viimeksi, kuinka rentouttavaa korvakorujen näpräämien voi olla.

Tällaiset sain tällä erää valmiiksi. 

Mukavan kesäiset omasta mielestäni, ja tuovat mukavasti väriä pukeutumiseen, vaikka muuten käyttäisikin kapeaa väriskaalaa pukeutumisessa. Helmet olivatkin oikea aarrelöytö askartelukaupasta, ja vaativat pientä tongintaa, jotta löysivät minut omistajikseen.

Omatekemä on aina omatekemä, eikö?

Näitä voisi tehdä melkein muillekin kuin vain itselleni. Sen verran rentouttavaa ja hauskaa puuhaa!

Ketjua ja lankaa

Vähän aikaa sittene etsiskelin tietynlaista ketjua, jotta voisin toteuttaa Iha kaikki Kotona -blogista bongaamani idean rannekorusta. No, ihan kierrätysmateriaalia ei löytynyt siltä saralta, mutta onneksi ylipäätään löytyi ketjua pitkän etsinnän jälkeen (enkä edes itse löytänyt, vaan yksi ''salaisista apulaisistani'').

Kaikki, mitä tarvittiin, oli siis ketjun lisäksi lankaa ja virkkuukoukku.

Rannekoru on itseasiassa aika helppo tehdä, kun vaan osaa virkata. Ketjusilmukoiden reunaan virkataan silmukoita koko matkalta, tehdään toiseen päähän muutamalla ketjusilmukalla lenkki ja jatketaan virkkaamista toisenkin reunan verran. Toiseen päähän tehdään virkkaamalla pallo, joka mahtuu läpi toisen päädyn silmukasta. Kätevä lukkosysteemi!

Innostuin tekemään näitä heti alkuun muutaman eri värisen, kun kerran kaivoin lankavarastoni vaatehuoneesta esille.

Ihan kivoja niistä mielestäni tuli! Jotkut langat saivat aikaan siistimmän jäljen kuin toiset. Kaikista en laittanut tähän kuvaa, koska samanlaisia ne muuten ovat. Mieheni tutkiskeli hetken tekeleitäni ja pyysi itselleenkin yhtä mustaa.

Ehkä hieman ''lämpimiä'' koruja tällä ilmalla, mutta mukavan arkisia lisäyksiä asuisiin.

Kuukausi aikaa...

... Ja sitten loppuu loma.

Ja alkaa koulu.

Vähän alkaa jo jännittämään. Tuntuu myös, että pitäisi hieman alkaa valmistamaan itseään henkiesti koulun alkamiseen; paljon uusia ihmisiä, paljon uutta opittavaa, totuttelemista täyspäiväseen opiskeluun ja esseisiin sun muihin sekä uusi päiväjärjestys. Täytyy myös muistaa nyt viimeisen kuukauden aikana rentoutua mahdollisimman hyvin, että jaksaa.

Onneksi ainakin viimeiset pari viikkoa säät ovat suosineet lomalaisia. Siksi bloginkin puolella on ollut hiljasta - helle on vetänyt meikäläistä enemmän ulos kuin istumaan koneen ääreen. Käsitöitä on kyllä tullut tehtyä, postaukset ovat vaan jääneet jonoon odottamaan huonompia säitä. Tosin joka hetki tällaisista helteistäkään ei kykene nautimaan. Jatkuva kuumuus uuvuttaa melko hyvin, pyykkiä kerääntyy, tuulettimat pauhaavat yötäpäivää ja tuon meidän puolialaskalaisen karvaturrin kanssa on hieman säätämistä tällaisilla helteillä. Tosin onneksi luontoäiti auttoi koiraa vaihtamaan turkkinsa maksimilyhyyteen. Siltikään kovin pitkät lenkit eivät oikein ole mahdollisia. 

Tänäänpä siis päätinkin suosiolla tehdä vain pienen lenkin koiruuden kanssa ja antaa hänen jäädä lepäämään tuulettimien viereen, kun itse lähdin hieman vielä kävelemään. Kävelyllä oli kyllä tarkotuskin: kirpputori. Kaikki tarvittavat koulutarvikkeet alkavat jo löytyä, kuten asiallinen muistiinpanovihko. Vaateongelma on kyllä edelleen todellinen pienentyneen vaatekoon takia. Tällä helteellä oli aikamoista yrittää ajatella pitkähihaisia, neuleita, trikoopaitoja, takkia... kun pelkässä topissakin oli läkähdyttävän kuuma! Onneksi sentään sain ajatukset kulkemaan ja löysinkin Paikalliselta kirpputorilta muutamia kivoja vaatteita syksyksi; kirjavan kauluspaidan, muutaman trikoopaidan sekä täytyihän sitä yksi toppikin näille helteille vielä löytää.

Kirpparireissun jälkeen pakkasin jääkylmää vettä, kirjan, pyyhkeen ja koiran mukaani ja lähdin meidän asuinalueen rantanurmikolle hieman löhöilemään. Löytyikin aivan täydellinen paikka melkein heti (,vaikka vaikiopaikkani olikin varattu): sopivan aurinkoinen paikka, mutta myös puu, johon koiran sai helposti kiinni ja jonka suojassa tämä hieman herkempi auringonottokaverini saisi rauhassa maata vesikupin ääressä. Kumpikin näytimme ainakin hetken tyytyväisiltä siinä, minä kirjaa lukien ja koira keppiä rouskuttaen ja rannan sorsia vahtien. Lopulta tuli kuitenkin vaan niin tolkuttoman kuuma, että päätin kasata kimpsut ja kampsut ja siirtyä takaisin tuulettimien ympäröimäksi. Viikonloppuna tulee kuitenkin saatua ihan tarpeeksi aurinkoa, kun matkaamme koko konkkaronkka Kakskertaan merenrannalle, ja sisätilat kutsuvat ainoastaan nukkumisen ajaksi. 

Ja ehkä näitä kesäpäiviä vielä riittää...? Huhu myös kertoo, että parhaiten aurinkoa saa liikkumalla ulkona. No, meikäläinen on kävelly tällä viikolla yli 18 kilometria tuossa helteessä. Joten rusketusta on tarttunut ja kaloreita paukkunut! Kun ilmat viilenee, pääsee entistä paremmin koiran kanssa ja ilman lenkille - ja kuntoilukin toivonmukaan maistuu paremmin. Nautitaan nyt kuitenkin näistä mahdollisimman paljon, kun niitä vielä varmuudella on!

Rentoa hellepäivää jokaikisille!

Roikkuvia

Aurinkoinen päivä veti puoleensa ja oli pakko päästä irroittelemaan! Mikäs sen mukavampi idea kuin lähteä katsastamaan pitkästä aikaa korutarvike-/askarteluliike. Etenkin kun tarvitsin sieltä muutaman tarvikkeen bongatessani kaupasta niitä ihania, vanhoja cola-pulloja lasista. Ehdin kuin ehdinkin paikan päälle ennen kuin liike sulki ovensa. Olin unohtanut, miten paljon kaikkea ihanaa sieltä saattoi löytää... Lähdin hakemaan vai paria korvakorukoukkua, mutta mukaan lähtikin myös muutama, ihana helmi ja muutama ylimääräinen korvakorutarvike.

Ajattelin, että säästelisin tuunaamisen tälle päivälle, kun oli luvattu sadetta ja ukkosta (no, sade tuli, ukkonen ei), mutta korutarvikkeet himottivat liikaa työpöydällä... Oli pakko ottaa pihdit käteen ja kokeilla. Askartelukaupan ihana myyjä vielä demonstroi minulle, kuinka saan hyvää jälkeä jo ensimäiseen roikkuvaan korvikseeni. Olinhan siis ennenkin roikkuvia korviksia väsännyt, kuten blogissanikin olen pari esitellyt, mutta tämä tekniikka oli eri. Sormet syyhysi päästä kokeilemaan. 

 Tarvittavia on aika vähän: helmipallo, josta haluaa korviksen, korupiikki, korvakorukoukku, välirengas ja koristepää. Lisäksi työkaluina tarvitsee olla mieluusti kahdenlaiset pihdit; pyöreä kärkiset vääntämiseen ja yhdet leikkaavat. Ei kuulosta vaikealta. Silti ähersin kieli keskellä suuta hetken, että sain tuosta korviksen aikaiseksi, heh!

Kyllä niistä lopulta ihan korviksen näköiset tulivat! Ylpeä olen. Olisin kovin halunnut punertavat helmet, mutta en löytänyt kahta samanväristä. Musta on aina musta - minun värini. Pikkunäpertäminen oli pitkästä aikaa taas hauskaa. Lisäksi sain erittäin hyvät ohjeistukset etukäteen liikkeen myyjältä, iso kiitos hänelle. Pitääkin varmaan palata piakkoin liikkeeseen ja kokeilla uudestaan näpertämistä. Sitä paitsi unohdin korvishuuman keskellä etsiä muita mielessä olleita materiaaleja...

Nämä korvikset eivät olleet ainoa näpertämisen kohde eilen illalla (, kun kerran vauhtiin pääsin). Mitä saa aikaiseksi cola-lasipullosta?

Jahtasin näitä lasipulloja niiden korkkien takia. Suunnitelmana oli tehdä korkista roikkuva korvakoru...


... Ja totta kai suunnitelma toteutui! Onneksi huomasin lasipullot lähikaupastamme. Ne oli jännästi ''piilossa'' erillään muista pulloista, mutta etsiväkin joskus löytää. Enää oli tehtävänä juoda kaksi pulloa colaa ennen kuin saattoi aloittaa askartelun. No, sain aikaseksi juoda vain toisen. En nyt ihan lähde tuhoamaan kahta pullollista samana päivänä vain innostuksen vallassa... Siispä tein vain toisen korviksen valmiiksi. Toinen toivonmukaan valmistuu tänään tai huomenna.

Materiaali oli taas aika niukkaa. Tätä korvista varten lähdin alunperin sinne askartelukauppaan. Varastoni alkoi tyhjenemään korvakorukoukuista ja olin hyvin, hyvin tarkka koukun väristä. Kuten kuvastakin huomaa, korkki on hieman kärsineen näköinen, mutta totesin itselleni, että se saa hieman ollakin - onhan kyse kierrätyksestä ja vanhan uudelleen käyttämisestä! Enää tarvittiin vain jotain, jolla tehdä korkkiin reikä ja yhdistää osat toisiinsa pihtien avustuksella. Reiän tekeminen ei ollutkaan mitenkään helppoa, tarvittiin lihasvoimaa (eli miehen apua).

 

Ihan kivathan niistäkin tuli! Kuvassa näkyy kaksi välirengasta, mutta otin toisen myöhemmin pois, koska korvis tuntui kääntyvän hassuun asentoon ja asettuvan paremmin yhdellä välirenkaalla. En malta odottaa, että toinenkin valmistuu tänään ja saan ne käyttööni. Omistan korviksia melko paljon, mutta aina on mukava saada joukkoon persoonallisia pareja, etenkin kun ne on omatekemiä. Täytyy vain tosiaan alkaa harkita korvistelineen tuunaamista...

Kirpparitaivas!

Kirpputorit ovat tällaisen köyhän, (tulevan) opiskelijan elämänilo! Etenkin nyt, kun vaatekaappi kaipaa pikaisesti uudistusta kaikkien vanhojen vaatteiden ollessa isoja ja löysiä. Jouduin jopa kaivellessani kirpparille myyntiin meneviä vaatteita ottamaan takaisin muutaman hyväkuntoisen t-paidan, jotka oli pistetty syrjään vain koon takia. Onni on kirppari lähellä kotia. En muista ostaneeni kuin kaksi vaatetta uutena sitten tammikuun. 

Tällä viikolla tuli ''vahingossa'' käytyä omalla lähikirpputorilla kahteenkin kertaan. Ensin kulutin erästä aamupäivääni kirpparilla, koska naapurin remonttimiehet päättivät, ettei kello yhdeksän jälkeen kannata enää nukkua lomallakaan. Toisen kerran pistäydyin loppuviikosta, kun serkkuni oli käymässä toiselta puolelta Suomea ja innostui kertomastani kirpputorista. No, löytöjähän tuli ihan kivasti ja tuntui, että uutta tavaraa oli taas tullut ilmoille. Saisi vain aikaiseksi viedä omatkin syrjään pistetyt hepeneensä myytäväksi, niin voisi taas saada hieman taskurahaa (, jotka varmasti kuluttaisin johonkin samaisella kirpputorissa). Isot muovikassit odottavat vaatehuoneessa, täynnä omia ja mieheni vaatteita, joita on parin vuoden aikana pistetty syrjään.

Kirpputorit ovat myös hieno löytöpaikka tällaiselle DIY-ihmiselle, joka välillä väkertelee jotain omaksi ilokseen. Nytkin hyllyjen seasta löytyi eurolla iso kasa korvakorujen koukkuja. Valitettavasti tyhmänä jätin sen pussin sinne, koska ajattelin, että minulla oli jo tarpeeksi kaikkea kerättynä koriini. Kotona vasta muistin, että omassa laatikossani on enää yksi pari jäljellä ja uusimpaan ideaani se pari ei ole se kaikista parhain vaihtoehtona mallin puolesta. No, täytyypi tällä viikolla kipaista katsomassa, josko aarre ei olisi vielä mennyt jonkun muun matkaan. Myös tällaiselle printti-ihmisille kirpparit tarjoavat halpoja, yksivärisiä t-paitoja, joita voi sitten itse sadepäivänä tuunata oman mielen mukaan. Ensiviikon kirpparivisiitillä etsinnässä on myös kevyttä kettinkiä, jonka avulla pystyisin toteuttamaan Ihan Kaikki Kotona -blogista bongaamani idean itsetehdystä rannekorusta (korun ja ohjeet löydät linkistä). Lasipurkkeja on myös mahdollisesti hakusessa, koska netin syövereistä löysin hauskan ohjeen, jolla yhdistää valokuva- ja kynttiläinnostus.

Kirppari-innostus on varmasti tullut äidinmaidossa perimääni, mutta se on myös opittu tapa ja hyvä keino viettää sitä omaa aikaa. Koiran saa hyvillä mielin jättää kotiin tai isännän jatkamaan viikonloppuaamuna uniaan, kun itse lähtee pienelle kävelylenkille lähimmälle kirpputorille. En välttämättä edes tarvitse mitään, se on vain harrastus siinä missä lenkkeily itsessäänkin tai askartelu. Parasta on, että nämä asiat voi yhdistää! Sitä paitsi; huhu kertoo, että parhaimmat löydöt tekee kirpparilta, kun ei etsi varsinaisesti mitään...!

Miksi rakastan kirpputoreja? Ensinnäkin säästää rutkasti rahaa. Kierrättäminen on enemmän kuin jees. Kirppikseltä tekee parempia löytöjä kuin kaupoista. Toisen romu voi olla toisen aarre. Uskaltaa helpommin kokeilla jotain uutta. Saa uusia ideoita. Voi myös laittaa omat tarpeettomat tavaransa kiertoon. Ja viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä: kirpputorien kiertäminen on kivaa!

Viimeisimmät löytöni olivat ihana kasarityylinen kesämekko, Guess-paita, koiralle pehmopallo, kaksi t-paitaa ja conversen talvikengät Paikalliselta Kirpputorilta. Enkä liioittele, kun sanon päässeeni alle 10 eurolla. Kierrätys on mahtavaa ja siitä saa hyvän mielen! Ja omat evääni kirpparireissulle ovat vain rahapussi ja kangaskassi löytöjä varten.

Treenipäiväkirja: challenge accepted

Vatsalihashaaste päättyi pari päivää sitten. Vaan oma haasteeni ei. En aio jättää hommaa tähän. Tulokset ovat yllättävän suuret - vaatekoko pienentynyt jopa kahdella koolla, tiukat paidat eivät kiristä, itsetunto kohonnut huomattavati - mutta kokonainen sixpack on vielä piilossa pienehkön rasvakerroksen alla. Tein tunnollisesti koko haasteen, joka päivä (vain yksi päivä jäi koko kuukauden aikana väliin). Tiedän silti, että olisin voinut tehdä enemmänkin, jokaisen liikesarjan kahdesti päivässä. ja cardiota olisi voinut olla enemmän, jotta kehittyneet lihakset näkyisivät. Sanottakoon, että sixpack varmasti odottaa jo, mutta se pitää vielä saada näkyviin.

Päivääkään en ole katunut haasteeseen lähtemistä. Ja uutta haastetta pukkaa jo heti ensi maanantaina. Myöskään vatsalihashaaste ei jää pimentoon, sillä jatkan viimeisten päivien toistoa viisi, kuusi kertaa viikossa, kunnes halutut tulokset on saavutettu - sen jälkeen alkaa ylläpito. Viikonlopun kuitenkin vietän leväten ja nauttien sukulaisseurasta mökillä, enkä ajattele kuntoilua tippaakaan. Täytyyhän sellaisiakin vapaapäiviä välillä olla. 

Ennen ja jälkeen -kuvia on mahdollisesti tulossa johonkin kohtaan. Treenipäiväkirja ei ole tässä, vaikka vatsalihashaaste päättyikin.