Treenipäiväkirja, päivä 23: polttaa, polttaa

Päivä 23 vatsalihashaasteetta.

Polttaa, polttaa... lihaksia polttaa. Enää seitsemän päivää treenikalenteria jäljellä, sitten pitäisi pärjätä itsekseen. Onneksi olen tehnyt jatkosuunnitelmia, jolla saan treenaamisen jatkettua, kunnes halutut tulokset on saavutettu. Sen jälkeen täytyy ylläpitää tietenkin tuloksia. 

Omaksi saavutuksekseni voin jo tässä vaiheessa sanoa, että tuloksia on tullut! Liikkeiden tekeminen on helpottunut ja lankkukin alkaa olla siedettävä, mutta myös näkyvät tulokset ovat ihan mukavat. Lisää rasvaa kun saa pois, niin hyvä tulee. Vaikein hetki motivoida itseään oli viime viikolla, kun olin kolmen päivän visiitillä isäni luona: ei ollut omaa rauhaa tehdä liikkeitä, joten sai tehdä töitä, että ne tuli tehtyä. Eikä tuo tämän kesän sää ole oikein motivoinut lähtemään pihalle ylimääräiselle juoksulenkille pariin viikoon. Myös ruokatottumuksissa on tullut suuria tuloksia: en napostele enkä ole enää niin ahne herkkujen perään. Itse asiassa, makea ei enää maistu niin hyvin kuin ennen. Saatan syödä pienen palan kakkua, mutta sen jälkeen tunnen itseni kyllääksi eikä makeanhimokaan painosta ottamaan lisää. 

Näin loppusuoralla sain toisen puoliskonikin lähtemään mukaan haasteeseen. En tiedä vakuuttiko hänet omat järisyttävät tulokseni vai mikä, heh. Niinpä sain tänään askarrella toisen nuolen keittiön kaapissa olevaan treenikalenteriin. Nuolten avulla olen pysynyt parhaiten perässä, missä päivässä mennään ja kuinka monta toistoa on tehtävä. 

Parasta tässä on ollut vatsassa tuntuva polttelu, kun lihaksia on rääkätty tarpeeksi, sekä kokoa pienemmät vaatteet - jälkimmäistä ei voi tarpeeksi korostaa! Vielä viikko puserretaan täysillä ja katsotaan, mihin se riittää. 

Treenipäiväkirja: puoliväli vatsalihashaasteessa

Päivä 15 vatsatreeniä.

Mä. Vihaan. Lankkua. 

Jos joku ihmettelee, mikä on lankku, se on tuon treenikalenterin viimeinen liike, missä on pysyttävä punnerrusmaisessa asennossa tietty sekunttimäärä. Liike harjoittaa syviä vatsoja, jotka ovat iselläni olemattomat. Tai ainakin tähän asti olivat. Tänään piti pystyä pysymään siinä asennossa minuutti. Kuulostaa vähältä, tuntuu paljolta siinä vaiheessa, kun alkaa vatsa tärisemään.

Treenikalenterin puoltaväliä mennään vatsalihashaasteessa. Täytyy myöntää, että tuloksia on jo hieman näkyvissä. Vielä kun saisi itsensä todella innostettua tuosta cardiosta, niin hyvä tulisi. Eilen taas vietimme tunnin verran toisen puoliskoni kanssa kentällä pallon kanssa. Kaloreita palaa huomaamatta, ja parasta on yhteinen aika siinä samalla. Sain myös uutta potkua, kun sain itselleni hyppynarun. Tällaisena sadepäivänäkään ei siis ole enää mitään syytä jättää cardiota väliin, kun voi hypytellä narulla parin minuutin sarjoja. Lapsuudenkodissani minua odottaa myös sinne jäänyt treenimatto, ettei tarvitse tuossa koirankarvojen keskellä enää väkertää.

Ilokseni huomasin myös pari päivää sitten kirppariostoksilla, että vaatekoko alkaa olla ihannetasoa, tyköistuvat mekot istuvat täydellisesti ja ihonmyötäiset vaatteet eivät enää ahdista. Housukokokin on pienentynyt. Sen kunniaksi löytyi ihana kesämekko! Pitäähän sitä jollain palkita itsensä... Vaatekaappi kaipaisi hieman uudistusta tämän seurauksena. Eikä ihme. Tänään oli mittauspäivä: vyörätö oli taas kaventunut useamman sentin siitä päivästä, kun tämä vatsalihashaaste alkoi. Samoin lihasprosentti noussut ihan kivasti.

Huomenna vietetään jälleen ansaittu lepopäivä. Onnekseni se osui lauantaille, joten saa hyvällä omalla tunnolla nukkua pitkään ja rentoutua! Saa jalat taas hieman levähtää eilisestä rääkistä kentällä ja nilkka palautua tärähdyksen aiheuttamasta turvotuksesta. 

Yksi parhaista palautteista tuli myös saatua tuossa alkuviikosta. Yksi ystäväni, jonka olen tuntenut yli kymmenen vuotta, oli käymässä ja näki viimekesänä otetun kuvan minusta puolisoni kanssa jääkaappimme ovessa. Hetken kuvaa katsottuaan ystäväni kysyi, milloin kuva on otettu, jonka jälkeen hän totesi ''kyllä sä olet vain laihtunut tuosta kuvasta paljon''. Kasvot ovat nykysin kapeammat ja vyörätö sirompi. Pakko myöntää itsekin. Tuosta kuvasta painoa on pudonnut useampia kiloja, senttejä sitäkin enemmän. Omaa muutosta on ehkä vaikea nähdä muuten kuin kuvien kautta. Siksi on hienoa, että kuulee sen joltain muulta. 

Lihaskivut voivat olla myös hieno asia. Niistä tietää, että on tehnyt jotain, joka on rasittanut lihaksia (ja että sellaisia edes on).  

Treenipäiväkirja: päivä 11

Päivä 11 vatsalihashaastetta. 

Pakko myöntää, että nyt alkaa jo tuntua nuo toistojen määrät. Etenkin tuo viimeinen liike, jossa harjoitetaan syviä vatsalihaksia pysymällä kuvanmukaisessa asennossa määrätty sekunttimäärä, on tiukka liike! Suosittelen kokeilemaan!

Vatsalihastreenin lisäksi koetan kovin treenata cardiota, vaikka totta puhuen se ei nappaa ollenkaan omalla kohdallani. Cardion pitäisi auttaa jaksamaan paremmin lihaskuntotreenit, mutta myös parantaa tulosten näkyvyyttä, kun ylimääräinen rasva lihasten päältä on poltettu. Oma cardioni koostuu lähinnä juoksemisesta, pyöräilystä ja kävelystä. Suurin polttoprosessi tulee juoksemisesta, joka ei ole se helpoin treenimuoto itselleni. 

Tänään suoritan cardioni reippaalla kävelylenkillä sekä paremman puoliskoni kanssa jalkapallokentällä. Puhelimeeni asensin Enmondo-treenikalenterin, jonka kanssa saan hyvin mitattua treeniajan ja kulutetut kalorit. En tosin kuulu niihin kuntoilijoihin, jotka laskevat joka kalorit (vaikka ehkä tällaisen haasteen kanssa pitäisi), mutta haluan kuitenkin elää  muutakin elämää kuin pelkkä sixpack tähtäimessä. Vältän kuitenkin turhaa mätöstelyä; tankkaan päivisin terveellisen aamupalan lisäksi välipalana rahkaa ja hedelmiä, illemmalla sitten lämminruoka.

Tämän päivän rankin treeni oli ehdottomasti kentällä suoritettu yli tunnin futaritreenit, joissa kaloreita paloi yli 450. Onneksi huomenna on treenikalenterinkin mukaan lepopäivä, sillä reidet huutavat takuulla aamulla hoosiannaa ja nilkka näköjään päätti turvota vielä tuntemattomasta syystä. Mutta eikös se niin mene, että urheilija ei tervettä päivää näe? Paluu vuosien takaisiin fiiliksiin entisenä aktiivijalkapalloilijana oli positiivista. Lajia on ikävä, vaikka rasittuneet raajat ja oikukas polvi muistuttivatkin sen haittapuolista... Onneksi näin satunnaisharrastelijana pääsee tuonne kentille joskus potkimaan palloa. 

Kaiken kaikkiaan hieno treenipäivä, en malta odottaa seuraavia lisäyksiä toistomääriin! 

Treenaamisen iloja

Huhhuh, treeniohjelman viides päivä. Ja täytyy sanoa, että treenaaminen ei ole koskaan tuntunut mukavammalta. Tänään uhmasin omaa kestävyyttä tekemällä sarjan kahteen kertaan. Kolmantena treenipäivänä tajusin ottaa niin sanotun ''ennen'' -kuvan, jota voin sitten verrata uuteen kuvaan 26 päivän päästä. Toivottavasti edes jotain eroa on nähtävissä silloin.

Eilen oli ensimmäinen lepopäivä. Ensin ajattelin, että olisin lepopäivästä huolimatta käynyt juoksemassa, mutta totesin, että ehkä lihakset oikeasti tarvitsevat todellisen lepopäivän... Sohvalla, hii! Vietin oikean lomapäivän rauhallisela kävelyllä koiran kanssa ja katsoen leffaa. 

Tänään panokset treenin suhteen hieman kovenivat, mutta se tuntui vain tervetulleelta. Suurin haasteeni treenaamisessa on ehdottomasti koiramme! Hän on hyvin innokas treenikaveri. Loukkaantunut ilme, kun lähden ulos lenkkivaatteissa ilman häntä. Heiluva häntä ja lipova kieli, kun teen lihaskuntoa lattialla hänen tasossaan. Toisaalta, on pakko myöntää, että onhan se aika huvittava treenikaveri!

25 päivää jäljellä haastetta. Hieman jännittää, miten nuo viimeiset sarjat sujuvat, mutta se selviää ajan myötä. Tärkeintä kuitenkin on, että treenaamisesta tulee hyvä fiilis. Väkisin puurtaminen ei ole hauskaa, ei motivoi eikä luultavasti tuo haluttua lopputulosta.

Onko kukaan muu lähtenyt mukaan kyseiseen haasteeseen?