maanantai 17. helmikuuta 2014

Hetki omaa rauhaa


Kyseinen maanantai lähti hyvinkin irtonaisesti käyntiin. Viikonlopun univelat tuntuivat maanantaiaamuna siltä, ettei olisi nukkunut yhtään. Toki mielessä on paljon kaikkea. Vähän turhan vähän ollut rauhallista lepoa viikonloppuna ja tulevakin menee aikalailla tuli takamuksen alla. Tällaiseen päivään auttaa parhaiten hetki omaa rauhaa ja musiikkia.









''Lately, I've been, I've been losing sleep
Dreaming about the things that we could be

But baby, I've been, I've been praying hard,
Said, no more counting dollars
We'll be counting stars
, yeah we'll be counting stars

I see this life like a swinging vine
Swing my heart across the line
And my face is flashing signs
Seek it out and you shall find
Old, but I'm not that old
Young, but I'm not that bold
I don't think the world is sold
I'm just doing what we're told..''


- Counting Starts, One Republic

 Viikonloppu tuli vedettyä harvinaisen vähillä yöunilla, mikä kostautui tänään. Onneksi maanantai on vain kerran viikossa, ja arkena on helpompi pitää huoli pitkistä yöunista, kun kello soi ennen puolta seitsemää ja nyt on tullut vielä ponkaistua itsekseen viimeiset kaksi viikkoa ylös heti kuuden jälkeen. Se onkin sitten kostautunut hieman illalla, kun ysiltä alkaa jo katsella kelloa siihen malliin, josko kohta kehtaisi mennä nukkumaan.

 Ihana kumppanini värkkäsi viikonlopun aikana makuuhuoneeseen(kin) kaiuttimet, joiden kautta soittimestani voi soitella rauhallista musiikkia ennen nukkumaanmenoa, jotta ylimääräiset ajatukset katoavat sanoitusten taakse. Ehkei enää tarvitse mennä väkisin sänkyyn pyörimään, kun musiikki on aika varma takuu siitä, että nukahdan. Hän myös lupasi kilttinä sammuttaa vehkeet tullessaan itse nukkumaan - minä kun tuolloin yleensä olen tiedostamattomuuden toisella puolella... 

Mikäpäs sen parempi unilääke kuin juuri oikea musiikki.


Tämän illan täyttivät mm. nämä kappaleet:


One Repuplic - Counting Stars


Avicii - Wake me up

Imagine Dragons - Demons

Redrama - Clouds

Calvin Harris & Alesso - Under Control

 Mikael Gabriel - Kipua

Macklemore & Ryan Lewis - Can't Hold Us

M83 - Oblivion

Sekä muutamat muut.
Laidasta laitaan ja hieman laidan ulkopuoleltakin kappaleita. Teki hyvää tämä pieni hetki valikoidussa musiikkimaailmassa. Enää hyvä iltapala ja vielä hetki rentoutumista ennen kuin päivä on pulkassa.

Tämän rentoutumisriitin päätteeksi lupaan mennä ajoissa nukkumaan.




lauantai 15. helmikuuta 2014

Matkalla kesäkuntoon: osa yksi

Kaksi kuukautta alkaa lähestyä siitä, kun kuntokuurini alkoi ja peilistä tuijottaa takaisin huomattavasti virkeämpi, onnellisempi ja solakampi naisihminen. Paljon muutoksia on tapahtunut niin mittanauhalla kuin silmälläkin mitattavasti.

Kuntokuuriini tavoitteisiin kuuluu siis kiinteytyminen, vyötärön kaventuminen, painon lasku ja lihaskunnon nousu. Tavoitteisiini pääsemiseksi jätin herkut pääsääntöisesti pois, teen päivittäin lihaskuntoa, kävelen enemmän, syön yleisestikin terveellisemmin muun muassa jättäen pastan syömisen minimiin ja nukun pitkät yöunet (toisin sanoen menen nukkumaan, kun väsyttää).

Vajaassa kahdessa kuukaudessa vyötäröltä on hävinnyt yli 10 senttimetriä, ja se näkyy niin vaatteissakin kuin ihan peilikuvassakin. Farkkujen vyötäröt löystyvät, vaatekoko on pienentynyt ja entiset tiukat vaatteet alkavat taas mahtumaan. Paino ei ole juurikaan vielä laskenut, mutta en ole pitänyt sitä mitenkään isona tappiona, koska nähtäviä muutoksia on kuitenkin tullut.

Aluksi oli hyvinkin vaikeaa päästä eroon makeannälästä, mutta löysin oman keinoni: hedelmät. Korvaan makeannälän yllättäessä karkit aina kaapista löytyvillä mandariineilla, banaaneilla tai viinirypäleillä. Pyrin juomaan limua vain viikonloppuisin, herkuttelemaan vain kerran kuukaudessa maltilla ja olla syömättä pastaa kuin kerran, korkeintaan kaksi, viikossa. Nykyisin ei tee yleensä edes vaikeaa, vaikka toinen puoliskoni syö sipsiä tai suolapähkinöitä vieressäni tai työkaverit napsivat suklaakonvehteja nenäni edessä. Sen sijaan olen rakastunut salaattiruokiin, turkkilaiseen jogurttiin, johon saa sekoitettua marjoja tai hedelmiä ja puuroon. Joskus pitkinä, kiireisinä päivinä tulee napattua myös ateriankorvikepatukka matkaan. Ne tosin ovat hyvin usein ällönmakeita. Ruokakustannukset ovat kenties hieman nousseet, kun ei joka päivä syödä vain pastaa, pastaa, nuudelia, pastaa. Vastapainona tähän olo on parantunut huomattavasti, samoin itsetunto.

Liikunnanpuolella olen keskittynyt lihaskuntoon, osittain selkää rasittavan työnkin takia. Joka päivä teen kaksi kertaa päivässä tietyn lihaskuntoryhmän liikkeet, aamulla ja illalla. Hyötyliikuntaa on myös tullut lisättyä. Erittäin isoksi rooliksi on myös muodostunut hyvät yöunet, koska se vähentää stressiä, sitä myöten stressisyömistä ja herkuttelua. Tavoitteenani on mennä nukkumaan silloin, kun siltä tuntuu. Huomasin, että väkisin liian aikaisin nukkumaan meneminen ei tuota haluttua lopputulosta: vatvoo sängyssä asioita ennen kuin nukahtaa, ja aamuyöllä alkaa heräilemään ennen kellonsoittoa. Viikonloppuisin otan kiinni viikolla tulleet mahdolliset univelat.

Luulin tätä alkua huomattavasti vaikeammaksi. Suurin ongelma oli vain saada itseään niskasta kiinni ja pidettyä oma linjansa. Kun kuukauden jälkeen mittasin tuloksia, motivaatio kasvoi huimasti ja suunnitelman kiinni pitämisestä tuli entistä helpompaa. Sixpackia ei vielä ole näkyvissä, mutta halutessani sekin sieltä vielä joskus tulee! Tärkeimmät tavoitteet ensin.


perjantai 14. helmikuuta 2014

Ystäville

Tässä yksi ilta oltin silityslaudan ja silitysraudan pöyttymästä kaapista ja aloin hommiin. Väsäsin muutaman parin korvakoruja ja muutaman ystävyys-teemalla varustetun kangaskassin. Kassit itsessään ostin kyllä askarteluliikkeestä, koska en omista ompelukonetta enkä ompelutaitoa... Tuloksena oli kassien lisäksi hamahelmi-korvakorut, jotka bongasin Tiimarin sivuilta (valitettavasti sivu ei enää toimi) sekä muutaman muun hamahelmiaskartelu.



Hamahelmi-korvakoruihin tarvitsi ainoastaan boksillisen erivärisiä hamahelmiä, joita saa helpoiten tavarataloista ja leluosastoilta, miksei myös varmaan askartelukaupastakin, hamahelmipohjan, leivinpaperia ja silityslaudan ja -raudan, pieniä metallirenkaita ja korvakorukoukkuja. Ensin helmet asetellaan halutusti alustalle. Itse tein muun muassa kukkakuvioita ja leppäkertun sekä jäljitelmän mffineista. Netti on pullollaan hyviä kuvaideoita ja malleja sydämistä angry birdseihin ja ankkoihin. Itsekin meinaan ehkä muutaman erikoisemman kuvion vielä kokeilla. Kun kuvio on valmis, laitetaan leivinpaperi päälle ja silitetään keskiteholla varovasti leivinpaperin päältä helmiä hetken verran, jotta ne vähän sulavat ja jäävät kiinni toisiinsa. Kannattaa välillä kurkata sinne leivinpaperin alle, ettei sulata kokonaan helmiä. Kun ensimmäinen puoli on silitetty, työ irroitetaan varovasti alustasta ja leivinpaperista, käännetään, asetetaan leivinpaperi uudestaan ja silitetään toinenkin puoli. Kuvion jäähdyttyä lisätään rengas ja korvakorun koukku - Tadaa! Samalla tekniikalla voi tehdä paljon muutakin, kuten joulukuusen koristeita, jääkaappimagneetteja... Kuvan leppäkertusta tulikin magneetti.






Persoonallisesti kustomoitujen kassien tekemiseen et tarvitse kuin kangaskassin ja tekstiilivärejä tai -tusseja. Itse käytin tusseja, sillä tein kirjoitustyylistä kuviointia. Koristelun jälkeen kannattaa silittää kassi, ja itse vielä pesin ne, jotta ovat heti käyttövalmiita.

 Niin kangaskassit kuin korvakorut ja hamahelmimagneetti ovat löytäneet jo uudet omistajansa (ja yksi pari korvakoruja jäi itsellenikin). Ystäville ne alunperin teinkin. Näiden askartelujen kautta toivotankin kaikille Mahtavaa Ystävänpäivää. Olkaa kilttejä toisillenne ja muistakaa, että todellisuudessa ystävät ovat jokapäiväisen ajattelun arvoisia!



keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Ikuisuusprojekti

Vihdoin!
Tiistai-illan hämärinä tunteina sain lopultakin ikuisuusprojektini valmiiksi. Arvauksia edellisen postauksen kuvista ei tullut, muta nyt on aika muutenkin paljastaa, mikä työ vei kovasti aikaa, kärsivällisyyttä ja ajoittain hermojakin!


Kuvasta ei varsin hyvin näy, mutta sukkien varressa on pitsikuviointi, joka olin jotain aivan uutta itselleni. Siksi projekti veikin aikaa. Ensimmäisen sukan tultua valmiiksi hihkuin jo innosta, kunnes tajusin, että pitäisi vielä jaksaa toinenkin! Mukavaahan se lopulta oli, mutta en vaan malttanut odottaa sukkien valmistumista. Olisihan noista varsista voinut vieläkin pidemmän tehdä, mutta ehkä en koettele kärsivällisyyttäni heti viimeiseen senttiin asti. Ylpeä olen tekosistani, tulevat varmasti käyttöön!

Tämä ikuisuusprojekti kun tuli nyt valmiiksi, jäljellä on enää se todellinen ikuisuusprojekti eli isoäidinneliöistä tehty torkkupeite. Kasassa on vaivaiset 20 neliötä, jotka tuli kudottua sairasloman aikana, mutta paljon, paljon, PALJON lisää tarvitaan. Onneksi en ole aivan niin malttamaton niiden kanssa.. Vielä.

 

tiistai 4. helmikuuta 2014

Se päivä. Taas.

Ystävänpäivä on jällen tulossa eli toisin sanoen miehet ahdistuvat ja yrittävät piiloutua ja naiset nostattavat odotuksiaan tavallistakin korkeammiksi ja... no, odottavat. Ja yleensä ystävänpäivänä odotetaan jonkin sortin romantiikkaa.

Mitä romantiikka on?
Sehän kaiketi on sanoin ja teoin toiselle tunteidensa osoittamista. Ja myönnetään, että itsekin väitän, etten olisi muka kovin romantiikanhaluinen ihminen, mutta kyllähän sellainen aina sydäntä lämmittää ja saa tuntemaan itsensä erityiseksi.Ystävänpäivähän on enemmän naisille suunnattu päivä kuin miehille (sorry men, just deal with it). Onko kyse siitä, että naiset yleisemmin kokkaavat, siivoavat, käyvät kaupassa, leipovat... Ja yhtenä päivänä vuodessa - jos syntymäpäiviä ja naistenpäivää ei lasketa - he saavat erityishuomiota? Mahdollisesti, naiset tuntien. Koska lähes kaikki naiset rakastavat erityshuomiota. 

Sinkuille taas on luvassa monia sinkkubileitä, sokkotreffejä tai treffejä. Tai sitten vain hengataan ystävien kanssa, mikä on kahdehdittavaa, koska suurin osa omista ystävistäni asuu junamatkojen päässä. Toivonmukaan kukaan sinkku ei ahdistu päivästä, vaan mieluummin viettää sitten sen aivan tavallisena perjantaina. Yhtenä vuonna sainkin kaveriltani sopivan ystävänpäiväviestin ''Hyvää tiistaita!'' Takuuvarmasi sai hymyn huulille jokaiselle vastaanottajalle. Pariskunnat viettävät, kai, päivän lähinnä kumppaninsa kanssa.

Katsoin juuri elokuvan ''I hate valentine's day'', jossa ilmennettiin hyvin miesten paineita ystävänpäivää kohtaan. Suurin osa miehistä pitää päivää tyhmänä, turhana ja ahdistuvat yrittäessään keksiä meille naisille jotain. No, miehet eivät ole yksin asian kanssa. Ahdistun itsekin, kun pitäisi keksiä miehelle jotain yllätystä, jotain erityistä. En ole kovinkaan hyvä sellaisessa, vaikka haluaisin olla. Suosin itsetehtyjä lahjoja, mutta kun sellaista on vaikea keksiä miespuoliselle. Etenkin kun pipo ja lapaset ovat jo kudottu hänelle.

En pidä ystävänpäivän kaupallisuudesta, en ole koskaan pitänyt, mutta sen romanttinen puoli vetää kyllä puoleensa. Ja joskus joudun tyytymään kaupallisuuteenkin lahjapuolella. Pidän yllätyksistä, kuten kuka tahansa nainen, joten ehkä senkin takia päivä pikkasen viehättää, vaikka yritän kovin pitää sen tavallisena päivänä. Ja osittain se onkin tavallinen päivä: työpäivä ja lisäksi jokainen päivähän pitäis olla ystävänpäivä.

Viime vuonna yllätyksistä pitävänä sainkin oikein kunnon yllätyksen helmikuun 14.päivä, en tosin kovin mukavaa sellaista. Rakas pikkuinen koiranpentumme oli päättänyt juuri tuona päivänä pistää hörsseliksi asunnossamme työpäivän aikana, joten ystävänpäivämme meni korjatessa karvakakaramme tuhoja. Asia korjautui hyvinkin seuraavan päivän yllätyksenä, kun parempi puoliskoni vei minut ravintolaillalliselle. Joten happy end saatiin aikaiseks ja jälkikäteen pystyy muutenkin nauramaan paremmin (kaikille) koiralle tuhopäiville.

Tämän vuoden ystävänpäivänä tavoitteenani on ilahduttaa ihmisiä, olla hyväntuulinen, muistaa perhettäni ja ystäviäni, joita näen aivan liian harvoin. Suosittelen sitä jokaiselle. On toisaalta ihan hyvä, että on merkitty kalenteriin päivä ystäville ja rakkaille. Ainakin yhtenä päivän ehkä siis muistaa heitä erityisesti. Eikä sitä tarvitse tehdä aina kaupallisessa mielessä. Yllätä siis kumppanisi, ystäväsi, perheenjäsenesi - edes yksi ihminen tuona päivänä! Ehkä tulet itsekin yllätetyksi.



maanantai 3. helmikuuta 2014

Mummot kehissä!

Ensin pieniä ilonaiheita: virkkuukoukku löytyi pitkän etsinnän ja kämpän nurinperin kääntämisen jälkeen! Mummoilut ovat siis saatu aloitettua eli tuttavallisemmin isoäidin neliöprojekti on käynnistynyt. Isoäidin neliöt olivat vierasta maata meikäläiselle, olin vain nähnyt hienoja tekeileitä niistä. Ja halusin tietenkin itsekin kokeilla. Alku olikin luultua vaikeampaa, mutta onneksi hyvän ystävän puhelinavustuksella sain langanpäästä kiinni ja homma alkoi luistaa kuin itsestään. Ja ajoitus ei olisi voinut olla parempi...

... Nimittäin tämä viikko lähti käyntiin huonosti, kun lääkärin määräyksestä jouduin vuodelepoon koko alkuviikoksi. Onneksi mummoihin ei tarvita kuin pientä kädenliikettä ja neliöitä valmistuu sarjatuotantona samalla kuin yrittää viihdyttää itseään television ääressä pitkän päivän. Neliöiden lisäksi työtä vaatisi vielä se ''ikuisuusprojektini'', mutta ekana sairas(pakko)lomapäivänä olo ei ollut tarpeeksi hyvä, jotta jaksaisi keskittyä pikkutarkkaan ja monimutkaiseen säätöön. Ehkä tämäkin viikko tästä voittoon kääntyy ja pääsen loppuviikosta neljän seinän sisältä pois - sitä ennen vain koukku ja lanka pitävät minut järjissäni.

Vino pino mummoja on jo ehtinyt kertyä sohvapöydän reunaan. En vain ole vielä ihan varma, mikä kokonaisuus niistä tulee. Kenties peitto? Vaiko tyynynpäällinen? Kumpi mahtaisi sopia meille paremmin ja olla tarpeellisempi... No, onneksi tässä on kumpaankin vielä useampi mummo tehtävä ennen kuin tarvitsee päättää. Ja mahdollisesti täytyy jossain välissä käydä hamstraamassa muutama uusi lanka, kun jämät alkavat huventua.



Päävärinä mummoryhmässäni on tällä hetkellä punainen, sitä esiintyy kahdessa sävyssä. Tämä johtuu puhtaasti siitä, että omistan eniten punaista lankaa. Viimeaikoina punainen on tosin kiehtonut muutenkin: punaista paitaa, punaisia lakanoita, punaisia kynttilöitä on tullut suosittua. Bongasin myös Ihan Kaikki Kotona -blogista hieman perinteisestä mallista eroavan mummiksen, jota tekisi mieli kokeilla nyt, kun tekniikka alkaa olla hallussa. Ehkä muutama erilainenkin neliö eksynee tähän vilttiin/tyynynpäälliseen. Aika näyttää, kumpi siitä tulee - vai tuleeko jotain aivan muuta. Päiväpeittokin olisi mukava tuollaisista...Hmm.


 Yllä olevassa kuvassa kokoelma keskeneräisiä töitäni. Osaako kukaan päätellä, mitä kaikkea sieltä valmistuu? Arvauksia saa heittää. Kaikki löytänyt saa mahdollisesti jotain pientä yllätyspalkintoa jossain vaiheessa ;)





lauantai 1. helmikuuta 2014

Pullapäivä!

Pullan tuoksua ja kynttilähuumaa on tämä lauantai ollut tulvillaan. Kuntokuurini on tullut vihdoin siihen ensimmäiseen pisteeseen, että sain hieman herkutella. Ja koska herkuttelijoita oli tulossa enemmänkin samalla kertaa, päätin tekaista muutamat omatekoiset herkut. Oma suosikkini on perintöresepti äidiltäni, joka muistaakseni on saanut sen omalta äidiltään: moccapalat! Tarvittavat aineksetkin löytyivät jo valmiiksi kaapista.


Moccapalat:

2 kanamunaa
2 dl sokeria
1 1/2 dl maitoa
4-5 dl vehnäjauhoja
100g voisulaa
1 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl kaakaojauhetta

Kuorrutus:

3 1/2 dl pölysokeria
4 rkl voisulaa (tai juoksevaa margarinia)
5 rkl kahvia (myös pikakahvi käy) 
3 tl kaakaojauhoja
1 tl vaniljasokeria

(kahvia ja kaakaojauhoa voi laittaa enemmänkin, jos tykkää kahvin mausta)

Munat ja sokeri vatkataan, maito ja kuivat aineet sekoitetaan mukaa ja voisula lisätään viimeiseksi. Aineet sekoitetaan tasaiseksi ja levitetään leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Pohjaa paistetaan noin 10 minuuttia 200 asteessa. 
Pölysokeri, vaniljasokeri ja kaakaojauhe sekoitetaan yhteen, lisätään kahvi ja voisula ja sekoitetaan hyvin. Kuorrutus levitetään kypsän ja jäähtyneen pohjan päälle. Huomioi, että kuorrutus jämähtää melko nopeasti. Päälle voi ripotella nompparelleja tai suklaamurusia. 

Moccapalojen lisäksi leivoin pikaiset suklaamuffinit ja kokosin ne ihanan värikkäisiin muffinivuokiin, jotta esillepanoakin tulisi hieman kokeiltua. Muffinit ovat usein helppoja, pieniä herkkupaloja kutsuille ja juhliin. Lisäksi niistä saa helposti muunneltua oman maun mukaisia. Omakin reseptini on muunneltu mustikkamuffinireseptistä aikoinaan.

Kaakaomuffinit

3 1/2 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa
1 dl pullomargariinia
2 kanamunaa 
2-3 rkl kaakaojauhoja

Sekoita kuivat aineet. Riko kanamunien rakenne lasissa ja lisää ne muiden loppujen aineiden kanssa jauhosekoitukseen. Nostele taikina muffinivuokiin, jotka kannattaa voidella margariinilla hieman pohjasta. Paista muffineita 200 asteessa 16-18 minuuttia. VINKKI: moccapalojen kuorrutusta voi käyttää myös muffineiden kuorrutuksena.




Näiden kahden tuoreleipomisten lisäksi sulatin pakkasesta aikaisemmin leipomiani rahkapullia. Makeiset menivät kuin kuumille kiville, mutta onneksi muutama suupalanen jäi toiselle puolikkaallenikin, joka ei varsinaisissa kekkereissä ollut mukana naisenemmistön takia. 



Kekkereissähän oli kyse tällä kertaa Partyliten kynttiläkutsuista. Muutama työkaveri ja anoppi pistäytyi luonani tutustumassa näihin kynttilöihin ja nautiskelemaan ihanista tuoksuista. Itse olen persoona tuoksukynttilöille, joten eri tuoksuja tuli käytyä läpi miljoonia kertoja ennen kuin tiesin, minkä niistö haluaisin omaan asuntooni tuoksumaan. Kynttilöitä ja somisteita oli pöytä täynnä! Parasta kuitenkin oli hyvä seura.

Koko aamun puuhamisen jälkeen pikkuiset päikkärit tekisivät hyvää ennen ruokaa, mutta taidanpa kuitenkin uppoutua puikkojen ääreen, jotta tämä ikuisuusprojektiksi muodostunut tekele tulisi piakkoin valmiiksi ja käyttöön! Lisäksi perjantaina tuli käytyä pitästä aikaa askarteluliikeestä, jossa olin kadottaa suuntavaistoni kaikkien uusien ideoiden tulviessa päähäni. Onneksi etsimäni tarvikkeet lähes löytyivätkin saman katon alta, ja muutama pieni näpertelyaskartelu on valmiina aloitettavaksi. Tiedän ainakin, mitä teen sunnuntaina!