maanantai 18. marraskuuta 2013

Mitä toivon saavuttaneeni, kun olen 30?

Tässä alkaa taas kaiken maailman ajatukset virtaamaan päässä, kun nuo pahuksen syntymäpäivät tuppaavat taas tulla tielle. En ole järin innostunut vuosien täyttämisestä, vaikka en sitä varsinaisen negatiivisenakaan pidä. Se on hieman kaksipiippuinen asia. Toisaalta toivon, etten olisi niin ''vanha'', sillä en tunne saavuttani vielä tarpeeksi paljon ikäisekseni. Monella ystävälläni, samaa ikäluokkaa olevalla, on opinnot loppusuoralla tai ammatti ja vakituinen työ. Toisaalta, tunnen olevani liian nuori. Kuten mummuni aikoinaan totesi, olen osittain vanha sielu. Ja moni muukin on näin, niin negatiivisessa kuin positiivisessakin, sanonut. Lisäksi ystäväpiirini koostuu pääasiassa itseäni vanhemmista, joten joskus saan ikäkriisin poikasta olemalla aina niin nuori joukossa. Tai etten iältäni ole vielä aikuinen, vaikka kovasti yritän.

Kolmekymppiä ei vielä (onneksi?) häämötä ihan lähitulevaisuudessa. Sanotaanko, että siihen on sopivan pitkä matka, jotta ehtii saavuttamaan toivomani asiat ennen sitä. Sen takia olenkin asettanut itselleni tavoitteita. Nämä kyseiset tavoitteet ovat olleet päässäni alitajunnassa jo osittain pitkäänkin, osittain vasta hiljattain puolentoista vuoden sisällä iskostuneet. Monille tutuille tavoitteeni eivät tule yllätyksenä. Onhan ystäväpiirissä povattu esimerkiksi häitä koko tämä puolikas vuosi, kun vasen nimetön on ollut rengastettuna. Niitä saa nyt ainakin hyvän tovin vielä odotella.

Ikä on vain numero, se on jo todettu tässäkin blogissa. Mutta virstanpylväitä ne vuodet ovat, halusi tai ei. Esimerkiksi tämä ikävuosi on taas yksi ikävuosi, jolloin en saanut opiskelupaikkaa. Toisaalta sain paljon muuta tämän vuoden aikana.

Siispä tässä tavoitteeni: mitä toivon saavuttaneeni, kun olen 30-vuotias?

1. Ammatin
2. Rivitaloasunnon/puutaloasunnon
3. Toimivan puhelimen (sisäpiirivitsi, en ole vuosiin omistanut pitkään toimivaa puhelinta)
4. Hääsuunnitelmia, ainakin alustavia
5. Toisen koiran perheeseen
6. Ajatuksia ja mahdollisuuden perheen laajenemisesta
7. Kirjahyllyn (kyllä, en omista sellaista tällä hetkellä, kirjat on suljettu kaappiin)
8. Tyytyväisyyden saavutuksiini
9. Saan pidettyä kaiken, mitä minulla on jo nyt: miehen, koiran ja ystävät

Ihan kymmentä en keksinyt, ainakaan niinkään isoa, mikä kannattaisi tänne kirjoittaa. Kovia panoksia on listassa, mutta mukana myös hieman pienempiä. Aika näyttää, miten tavoitteiden kanssa käy. Elämästähän ei voi koskaan sanoa varmasti, mitä tapahtuu. Se on osa elämän hienoutta. On muistettava elää päivä kerrallaan, vuosi kerrallaan. Muuten osa elämän matkasta tulee kuljettua silmät kiinni ja unohtaa nykyhetken. Tulevaisuuteen ei pidä kiirehtiä, kyllä se sieltä tulee. Tavoitteita on silti aina hyvä olla, on jotain mihin kurkottaa.



 


2 kommenttia:

  1. Voi, ompas heleä ja sievä ulkoasu. :) Asia tekstiä, kirjoitat todella mielenkiintoisesti! :)

    http://in-flash-your-life-is-over.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Kiitän kovin, toivottavasti jatkossakin onnistun tässä :)

    VastaaPoista