sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Nuoruuden ihannointia

Nuoruutta ihannoidaan, mutta ihmettelempä vain miksi?

Keski-ikäiset haluavat takaisin nuoruusvuotensa, teini-ikäiset eivät malttaisi odottaa oikeata nuoruutta ja keinutuolikansa muistelee lämmöllä nuoruuttaan aloittaen tarinoitaan hyvin usein ''kun minä olin nuori...''. Kenties meikäläisestä tulee ajan myötä samanlainen ja kukakapa teini ei tosiaan olisi toivonut, että ankea teini-ikä vaihtuisi nuoruuteen.

En vain ymmärrä, ainakaan tällä hetkellä, mitä niin hienoa nuoruudessa on? Rahaa on vähän, mutta mahdollisuut esimerkiksi reissaamiseen ovat parhaimmillaan, kun ei ole vielä lapsia ja muita sitovia ominaisuuksia. Rahaa on vähän, koska koulutus on kesken ja työkokemus vähäistä, jolloin työtä on vaikea saada. Ainakin vakituista. Vitsikkäästi voi vielä todeta, että kokopäiväisen opiskelijan rankkaan elämäänhän kuuluu vaativa jako juhlimisen ja opiskelun välillä! 

Itsehän vielä viettelen suht tasaista arkea, kun on avomiehen ja koiranmyötä jo tietynlainen perhe-elämä menossa eikä opiskeluelämän juhlintapuoli enää kiinnosta samalla tavalla kuin kolmisen vuotta sitten. En kuitenkaan malta millään itse odottaa, että pääsisin tästä vaiheesta eteenpäin: saisin ammatin, työpaikan, auton, toisen koiran ja aikanaan lapsia... Haaveita riittää. Ainahan niitä haaveita riittää edessäpäin ja ihmisen tietynlaiseen perusluonteeseen kuuluu, että ihannoidaan juuri sitä, mitä ei sillä hetkellä ole. Kunnollinen aikuisuus kuulostaa tällä hetkellä omaan korvaan unelmalta, vaikka tosiasiahan on se, ettei aikuisuuskaan varmastikkaan ruusuilla tanssimista ole. En silti kuvaisi nuoruuttakaan helpoksi. Unelmia pitäisi jahdata, paineita, odotuksia ja kysymyksiä tulevaisuudesta tulee esiin kulmien takaa.

Kenties nuoruuden ihannointi tulee siitä vapaudesta, mikä nuorena on. On vapaus mennä ja tulla, tietysti töiden rajoissa. Voi helpommin vaihtaa mieltään oman alansa suhteen. Virheet ovat kenties hyväksyttävämpiä. Nuoruus on kenties sitä aikaa, jolloin parhaimmat kokemukset koetaan. Tosin itse olen sitä mieltä, että koko elämä on kokemus. Ehkä nuorena on enemmän mahdollisuus elää fiiliksen mukaan. Kaikki tämä johtuen mahdollisesti juuri siitä, että elämä pyörii oman ja mahdollisesti vain yhden toisen navan ympärillä enimmäkseen.Saa rellestää ja olla... nuori!

Nuoruudessa on omat hauskat puolensa, kuten muissakin elämänvaiheissa. Kaikki ne vaiheet kuitenkin toivottavasti tässä koetaan!

Ps. Suuri helpotus on, että teini-ikä on jo takana!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti