Sanat kertovat, teot puhuvat

Kummalla on enemmän merkitystä; sanoilla vai teoilla?

Monet ihmiset puhuvat paljon, mutta tekevät vähän. Toiset taas eivät saa sanaa niin helposti suusta, mutta teot osoittavat hänestä samoja asioita kuin joku toinen ilmaisee suoraan puhumalla. Suuret puheet saattavat kaatua siihen, etteivät ne saa teoissa vastinetta. Teot taas ovat joskus vähemmän arvostettuja, kun toivottaisiin suoraa puhetta ja asian ilmaisemista rehellisin sanoin. Sanotaan myös, että jotkut asiat pystyy ilmaisemaan ainoastaan sanoin. Kummat loppuen lopuksi merkitsevät enemmän?

Jos joku sanoo sinulle jotain kaunista, toteaa mukavan kohteliaisuuden tai kertoo välittävänsä, se helposti pysäyttää ja saa itsesi tuntemaan tärkeältä. Sanoilla on painoa ja arvoa. Ne ovat toisaalta myös kovin unohtuvaisia. En halua millään tasolla vähätellä sanojen voimaa, ja on mukava kuulla kauniita asioita toiselta – ne ovat kuin ohut sokerikerros elämässä. Koska kaikesta yrityksestä huolimatta itsessäni on vielä pessimistin elkeitä, on pakko pohtia myös sitä, että sanat ovat ainoastaan sanoja. Pystyisikö niitä suodattamaan toisille tuosta vain tarkoittamatta puoliakaan? Sanat ovat kenties jossain määrin helpompia kuin teot, mutta sanoihin tulee silti tarrauduttua vähintään yhtä tiukasti.

Teot puhuvat omalta osaltaan puolestaan. Kaikkeen ei sanoja tarvita, ja joskus teot palvelevat sanoja paremmin. Viesti on kenties tällöin suorempi ja rohkeampi. Antaako tämä teoille enemmän merkitystä? Teot ovat pysyvämpi siinä suhteessa, että ne onnistuneina jättävät pidemmän ja selkeämmän viestin toiselle. Jostain syystä tuntuu, että teot muistetaan pidempään. Niitä ei epäillä niin paljon, ja ne jollain tasolla tekevät asioista todempia. Eikö teoilla voida kuitenkin ”valehdella” ihan yhtä paljon halutessaan? Kenties se vaatii tekijältä enemmän, mutta sellaisessa tilanteessa, jossa sanat ja teot ovat ristiriidassa, tätäkin mahdollisuutta alkaa pohtia.

Omasta näkökulmastani paras tilanne olisi sanojen ja tekojen sopiva yhdistelmä, jossa ne eivät olisi ristiriidassa, vaan tukisivat toisiaan. Tämä on kuitenkin silkkaa täydellisyyden tavoittelemista. Jokainen ihminen tuo itsensä esille eri tavalla ja joskus se on jopa toisesta ihmisestä kiinni, kumman tavan hän ottaa käyttöönsä – sanat vai teot. Jonkin verran kyse on myös tilanteesta ja asianlaadusta. Sen verran olen kuitenkin havainnut, että kärjistäen ihmiset voidaan jakaa niihin, jotka käyttävät enemmän sanoja ja ihmisiin, jotka käyttävät enemmän tekoja.  On totta kai muistettava, että meistä jokainen käyttää luultavasti kumpaakin ilmaisukeinoa, mutta ihmisen yksilölliseen luonteeseen kuuluu osittain se, kumpi on hänelle niin sanotusti turvallisempi valinta. On myös täysin ihmisestä kiinni, kumpaa hän arvostaa enemmän: sanoja vai tekoja. Kiehtovaa on huomata, miten suuria eroja ja yhdistelmiä ihmisistä löytyy.

Kauniita sanoja on mukava kuulla, mutta mieluusti itse etsin myös teoista vastinetta sanoille. Muutaman kerran olen joutunut tilanteeseen, jossa olen miettinyt, riitävätkö teot kuitenkin ilman sanoja. Kummat ovatkaan ne, joihin pystyy paremmin luottamaan? Teot saattavat hämmentää ilman sanoja, mutta sanat saattavat jättää liikaa ilmaa väliin ilman tekoja, jolloin kyse alkaa olla jo jonkinlaisesta luottamuksen tasosta, etenkin jos sanat vain tosiaan jäävät sitten sanoiksi roikkumaan. Kumpiakin käytännössä siis tarvitaan. Tärkeydestä voi aina keskustella, pääasiahan taitaa kuitenkin olla, että oikea viesti menee perille.